Juho Hartikainen

Aluevaaleissa on keskusteltu tähän asti melko niukasti ympäristöstä ja ilmastokriisistä. Mikään puolueista ei ole ottanut ympäristöasioita varsinaiseksi kärkiteemakseen näissä vaaleissa. Tämä voi vaikuttaa äkkiseltään perustellulta – mitä tekemistä luonnonsuojelulla muka on sote-palveluiden tai pelastustoimen kanssa?

Eri puolueiden aluevaaliohjelmista löytyy toki joitakin mainintoja aiheesta. Vasemmisto puhuu ympäristökriiseihin varautumisesta, SDP kestävästä kehityksestä ja Piraattipuolue ympäristön kantokyvystä. Vihreidenkin aluevaaliohjelmassa tunnistetaan ympäristönsuojelun tarve, ja ohjelma päättyy parin kappaleen mittaiseen katsaukseen siitä, kuinka nämä vaalit ovat myös ilmastovaalit.

Kokonaiskuva jää silti lopulta aika keveäksi. Mitä luonnon puolestapuhujien pitäisi näistä vaaleista oikein ajatella? Ympäristön hyvinvointi on yksi kolmesta kärkiteemastani näissä vaaleissa, koska pidän sitä hyvinkin keskeisenä elementtinä kestävän hyvinvoinnin rakentamisessa. Elokapinan ja Fridays for Futuren kaltaisten ympäristöliikkeiden aktiivisuus osoittaa, että tästä on puhuttava nyt eikä joskus ensi vaaleissa. Yritän alla avata joitakin näkökulmia siihen, miten hyvinvointialueiden päätöksenteko liittyy luontoon ja ympäristöön.

Lähdetään nyt vaikka siitä liikkeelle, että sote-palvelut ja pelastustoimi ovat ihan fyysinen juttu: työtä tekevien ihmisten ohella ne ovat kokoelma esimerkiksi taloja, kulkuneuvoja, teitä, huonekaluja, työvälineitä ja ruokaa. Kaikkien näiden ylläpitoon käytetään rahaa ja kulutetaan luonnonvaroja, ja aluevaltuustot päättävät, miten nämä rahat jaetaan ja resurssit hyödynnetään.

Ilmastokriisi on jo nyt muuttanut Suomen sääoloja, kun kylmän ja kuuman sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Yhteiskuntamme tulee kyetä varautumaan näihin merkittäviin lämpötilan vaihteluihin. Se tarkoittaa, että kiinteistöjen viilennys kesän helleaaltojen keskellä ja niin ikään lämpöeristys ja ilmankosteus talven hyytävien pakkasjaksojen aikana pitää ottaa aiempaakin paremmin huomioon. Luonnonkatastrofien yleistyessä pelastustoimella tulee olla valmiudet reagoida poikkeustilanteisiin hyvissä ajoin, ja sähkönjakeluverkon pitää säilyä resilienttinä.

Kestävän rakentamisen ratkaisuja voidaan kartoittaa esimerkiksi modernin materiaalitekniikan innovaatioista, kuten lämpöeristeisistä aerogeeli-ikkunoista, hamppubetonista tai viherkatoista, sekä passiivitaloista, joissa ongelmia ratkaistaan jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa, ennen kuin ne pääsevät aiheuttamaan merkittävää tarvetta aktiiviselle ylläpidolle.

Nämä ratkaisut on pidettävä mielessä paitsi uutta rakentaessa, myös nykyisten kiinteistöjen korjauksissa ja lisävarusteluissa. Jos jotakin on purettava, välineiden ja materiaalien kierrätyksestä tulee huolehtia asianmukaisesti, ei ainoastaan vastuullisuuden vuoksi, vaan myös taloudellisuuden. Riippumattoman tahon tekemä laadunvarmistus julkisissa rakennushankkeissa on tärkeää siksi, ettei pääse syntymään suunnitellun vanhenemisen kierrettä, jossa rakennuttajalla on taloudellinen kannustin toteuttaa projekti siten, että korjaustarve uusiutuu säännöllisesti.

Palveluverkon suunnittelu ja ylläpito vaatii tehokasta tiedolla johtamista. Logistiikka pitää optimoida ja materiaalivirrat pitää mallintaa, jotta saadaan tehostetusti hyödynnettyä kaikkia niitä resursseja, mitä tarjolla on. Olenkin jo aiemmin puhunut siitä, miksi on tuiki tärkeää, että julkiset tietojärjestelmämme ovat läpinäkyviä ja avoimia. Sama tarve pätee tässäkin.

Sote-palveluiden ja pelastustoimen hankinnoissa tulee suosia ympäristövastuullisia hankintoja sekä eettisyyden että taloudellisuuden vuoksi. Julkisten palveluiden oletusarvona tulee lähtökohtaisesti olla terveellinen, ravitseva ja maittava ruoka, joka sopii kaikille asiakkaille, vaikka olisi allergioita ja erityisruokavalioita. Kaikille sopiva laadukas ja monipuolinen ruokalista tuo myös säästöjä. Kasvisperäinen lähiruoka tarjoaa kaikki nämä edut ja on kaiken lisäksi ympäristöystävällistä ja eettistä. Eläinperäisillä ruoka-aineksilla voidaan silti edelleen täydentää tarjontaa tarpeen mukaan.

Tähän asti esittelemäni tulokulmat ovat pohjimmiltaan aika kylmän mekaanisia, koska ne voi olla helpompi hahmottaa. On silti hyvin olennaista pitää mielessä, että luonto ja kulttuuri tukevat ihmisten hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Aluevaltuustojen olisikin tuiki tärkeää olla tiiviissä yhteistyössä paikallisten kaupunginhallitusten kanssa, jotta esimerkiksi kaupunkivihreän ja lähiluonnon kaavoitus on linjassa muiden ympäristön hyvinvointipalveluiden kanssa. Sote ansaitsee hyvinvoinnin kokonaisratkaisuja ja siellä on oltava tilaa myös pehmeille arvoille.

Permakulttuuri, hiiltä sitova luonnonmukainen ruoantuotanto ja kestävän elämän paikallisyhteisöt ovat sydäntäni lähellä. Esimerkiksi Keravan kartanolle asettunut Jalotus – Kestävän elämän yhteisö on aluekehityksessä keskeinen järjestötoimija, jonka toimintamallin toivoisin leviävän jatkossa myös Vantaalle ja muualle Suomeen. Uskon vakaasti, että yhteiskunnan kykyä reagoida muutoksiin ylläpidetään parhaiten paikallisella omavaraisuudella ja hyvällä muutosjohtamisella.

Ilmastokriisi pakottaa meidät kohtaamaan lukuisia vaikeita haasteita ja pohtimaan nykyisiä elintapojamme kriittisesti. Ei tulevaisuudessa, vaan jo tässä ja nyt. Yksin emme tästä kaikesta selviä, emmekä voi liioin jäädä odottamaan, että jokin suurvalta, valtio tai edes maakunta ratkaisee pulmat puolestamme. Mutta pieni, paikallinen porukka… Jos paremmasta huomisesta uskaltaa unelmoida, se tapahtuu nimenomaan yhdessä.

Juho Hartikainen
aluevaaliehdokas (vihr.)